Historia

Bengtsårin luonto on jääkauden muokkaama
Pahatapaisten poikien koulukoti
Neuvostoarmeijan tukikohta
Leiritoiminta alkaa sodn jälkeen
Parituhatta leiriläistä vuosittain

Bengtsårin historia voitaisiin aloittaa jo jääkaudesta – silloinhan on saaren luonto alkanut muovautua suurten jäämassojen siirtyessä. Vielä kivikaudella meri oli niin korkealla, että Bengtsår näkyi vain pienenä luotona meren pinnan yläpuolella. Tuo luoto näkyy nykyisin Bengtsårin korkeimpana kohtana.

Ensimmäiset vakituiset asukkaat Bengtsårin saarella elivät kalastaen ja hylkeitä pyydellen. Sittemmin maanviljelys ja karjanhoito tuottivat saaren asukkaille elannon, vanhimmat asiakirjat saaren viljelijöistä löytyvät 1500-luvulta. Viime vuosisadan alkuun mennessä oli saarelle kasvanut jo usean talon kokoinen kylä. Maata viljeltiin, karjaa hoidettiin ja merestä kalastettiin – elettiin sopusoinnussa luonnon kanssa.

Pahatapaisten poikien koulukoti

Poikakodin poikia 1930-luvulla

Vuonna 1908 maatilat eli Bengtsårin kylä ostettiin Helsingin kaupungille pahatapaisten lasten turvakodin perustamista varten. Alueella toimi ensin kasvatuslaitos, joka myöhemmin muutettiin ruotsinkielisten poikien koulukodiksi. Syrjäiselle saarelle voitiin eristää kaupunkilaispoikia ja heitä yritettiin totuttaa terveellisiin elämäntapoihin maatalous- ja puutarhatyön avulla. Kovakurisessa koulukodissa oli tilaa 85 nuorelle. Myös henkilökuntaa oli paljon, mm. konemestari, puutarhuri, opettajia, ja keittiön väkeä.

Tuon ajan monista rakennuksista on enää jäljellä nykyisinkin käytössä oleva keittiörakennus, navetta ja kentän laidan kellari. Tuon kellarin seiniltä voi vieläkin lukea niiden poikien puumerkkejä, jotka rangaistukseksi rikkeistään joutuivat eristyksiin kellariin – jotkut useammaksikin päiviksi. (kuva) Koulukoti toimi siihen saakka kunnes koko Hankoniemi luovutettiin talvisodan jälkeen Neuvostoliitolle vuokra-alueeksi. Poikakoti evakuoitiin maaliskuussa 1940 toimittuaan runsaat 30 vuotta.

Neuvostoarmeijan tukikohtana

Neuvostoliittolaiset linnoittivat alueen tukikohdaksi, jonka raja-aluetta juuri Bengtsår ja sen lähialueet olivat. Saaret varustettiin kestämään suomalaisten mahdollisia hyökkäyksiä: rannat miinoitettiin ja niille pingoitettiin piikkilanka-aitoja, kaivettiin pitkiä juoksuhautoja ja rakennettiin lukuisia korsuja. (karttakuva) Saarella toimi mm. venäläisten leipomo ja radioasema. Tänä päivänäkin näkee juoksuhautoja ja korsukuoppia maastossa ympäri saarta. Monen romahtaneen korsun vieressä kasvaa edelleenkin musta viinimarjapensas kielien siellä asustaneitten ruokavalion vitamiinilähteestä. Meren pohjasta on vielä viime aikoinakin löytynyt panoslaatikoita tai jopa aseenosia. Venäläiset luopuivat Hankoniemestä joulukuussa 1941. Sota oli koetellut ankarasti Bengtsårin luontoa sekä rakennuksia. Vain muutama siirtokarjalaisperhe muutti saareen ja alkoi hiljaiselo. Kaupungin mailla aloitettiin ankarat metsänhoitotyöt sodan runteleman luonnon saattamiseksi kuntoon.

Leiritoiminta alkaa sodan jälkeen

Saaren elämä koki uuden muutoksen, kun alue varattiin virkistyskäyttöön. Leiritoimintaa saarella oli jo kesällä 1945 ja vuonna 1946 leirejä oli jo useampi. Keväällä 1948 tehtiin virallisesti esitys leirialueen saamiseksi nuorisotoimistolle ja kesällä tehtiin jo päätös leirialueen valvojan palkkaamisesta saarelle 5 viikoksi. Valvojan palkaksi päätettiin sen ajan rahassa 10.000 markkaa (noin 1670 euroa). Seuraavana vuonna, 1949, hankittiin saareen soutuveneitä – ensimmäinen moottorivene saatiin hankittua vasta 1968.

Vuonna 1954 kaupunginhallitus päätti lopettaa maatalouden harjoittamisen saaressa. Samalla loppui heinänviljely ja laiduntaminen, jonka seurauksena Bengtsårin alkuperäiset niityt alkoivat uhkaavasti metsittyä ja kasvaa umpeen. Näitä pelto- ja niittylaikkuja on pelastettu niittytalkoiden avulla. Parina viime kesänä on saaren niittyjä hoitanut lammaskatras, joista on ollut iloa monelle leiriläisellekin.
Saaressa on eletty varsin vaatimatonta ja alkeellista leirielämää aina viime vuosiin saakka.

Parituhatta leiriläistä vuosittain

Vaikkakin esitys saaren sähköistämisestä tehtiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1970, agrekaatti jyskytti saaressa aina vuoteen 1990 asti. Vesijohto saatiin saarelle 1985 ja vuonna 1986 alkoi saaressa henkilökunnan mökkien rakentaminen. Siihen saakka asustettiin päätalon ylä- ja alakerrassa sekä pihalle pystytetyissä teltoissa.

Leirisaaren käyttäjiä ovat edelleenkin pääasiassa nuorisotalot, nuorisojärjestöt, muut virastot ja laitokset sekä urheiluseurat. Kesäkaudella saaren seitsemällä leirialueella viettää leirielämää n. 2100 nuorta ja leirivuorokausia kertyy runsaat 11 000 vuodessa. Moni lapsi on näiden kuudenkymmenen vuoden aikana saanut kokea ainutkertaisia elämyksiä ja oppia uusia asioita Bengtsårin leirisaarella.