Luonto-ohjaajan Benkku – epilogi

 

Kotiinlähtö kolkuttaa ovella, ja mielentila on sen mukainen. Männäkuukausi on pitänyt sisällään jos jonkinmoista hommaa, aina nurmen ajosta metsäpolkujen kunnostukseen. Vaikka nämä viisi viikkoa osaltani olivatkin pyhitetty työharjoitteluun, on luonto-ohjaajan ammatti-minä päässyt toden teolla oppimaan, kuinka luontohommat eivät läheskään aina olekaan sellaista viherpeukalointia mitä voisi ensinäkemältä ajatella. Olin siis itsekin tänne saapuessani varautunut eräisempään meininkiin – ja kuinkas ollakaan – sain heti kättelyssä huomata, kuinka leirisaaren ylläpito vaatiikin myös paljon muuta. Ehkä suurin yllätys oli, kuinka vähän työaikaa kuluu varsinaisesti metsässä (vaikka metsän keskellä täällä saaressa työskennelläänkin). Mutta pahaa sanottavaa kuluneista viikoista ei ole, päinvastoin:

Luontosuhteeni ymmärtää hyvinkin helposti, kuinka arkipäiväisiltäkin tuntuvat asiat maistuvat luonnon helmassa paremmin; ja silti joka päivä sain yllättyä, kuinka suurta terapiaa on työskennellä tärkeiden asioiden parissa, näin hyvässä porukassa. Ilman näin hyvää ryhmähenkeä olisin tuskin selvinnytkään työharjoittelustanikaan kunnialla. Nyt voin kuitenkin hymyssä suin jatkaa ovesta ulos ja siirtyä seuraaviin hommin iloisen mielen saattelemana.

Näin lähdön koittaessa tiedostan, että mielessä pesii myös muunlaisia ajatuksia. Täällä opittu tasainen ja terveellinen rytmi on asia, minkä toivon seuraavan minua myös kotiin: sillä sen tärkeyden olen viimeistään täällä todennut tärkeäksi. Eräänlaisena luontohörhönä olen aikaisemmin ajatellut, ettei ole väliä mihin aikaan herään tai koska ruokailen (tietysti lukuun ottamatta yhteisesti sovittuja aikatauluja) sillä eihän päivän kulku luonnossakaan ole juuri koskaan täysin samanlainen. Vaan niin se ihmismieli yllättää, ja toteaa että ihmiselle ominainen tasainen rytmi voikin olla tärkeääkin tärkeämpi juttu – erityisesti terveyden kannalta. Olo on samaan aikaan väsyneempi kuin miesmuistiin (töitä siis on paiskittu), mutta silti energisempi kuin lapsuuden aurinkoisina kesinä. Ei voi paljon paremmin olla – enkä toivoisi, vaikka voisi. Olen tyytyväinen, vaikka voinenkin todeta että vihdoin tyytyminen saa jäädä. Tästä eteenpäin ilo mielessä kohtia uusia seikkailuja – kohti uusia mahdollisuuksia.

Kiitokset koko Benkun väelle, aika täällä on mielekästä ja kaikin puolin mahtavaa – ikäväkin yllättää olan takaa, mutta sehän vain kertoo, että rupeama oli tämän kaiken kauniin ja kivan arvoinen.

Kiitos Jasu, Aleksi, Ville, Eero, Anki, Michael, Tatu, Makke, Rita, Kalle, Teemu, Veera, Sam & Tero;

sekä kesätyöntekijänuoret Aino, Ziqi, Emma, Eetu, Topi, Tarmo, Aaro, Miisa, Naseem, Roope & Pode;

ja erityiskiitokset herkullisista ja ravitsevista ruuista mahtaville kokeille Heli, Emppu, Iikka, Roni;

kuin myös keittiöapparit Katri, Ade, Jenna, Janika, Keng, Ina, Nonna, Aurora, Markus, Aapo & Henri.

Ps. Ja kiitos tietysti ihanille leirikoirille, Eetulle ja Yetille ♥️

Iloista kesää, ja vielä parempaa tulevaisuutta!☀️

-Sakari

Kunnes taas tavataan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *